Moikka kaikille! Täällä kirjoittelee oululainen hammaslääkishakija Iina. Olen 34-vuotias yhden esiteini-ikäisen pojan vanhempi. Nykyiseltä ammatiltani suuhygienisti, mutta suurena haaveena (ja tavoitteena) olisi päästä opiskelemaan hammaslääkäriksi.
En ole siis niinkään alanvaihtaja vaan alalla upgreidaava iloinen ja sinnikäs ruuhkavuosi-äiti. Minulla on hakuvuosia takana tasan yksi, eli aikalailla tasan vuosi sitten päätin ottaa hypyn kohti fykebin salaista maailmaa nollapohjalta. Lukiotausta löytyy (melko monen vuoden takaa), mutta aikanaan en fysiikkaa tai kemiaa opiskellut kuin tasan yhden pakollisen kurssin verran.
Ensimmäisen hakuvuoteni vietin iltaisin lukion penkillä, jolloin syyskuu-toukokuu välillä kävin kaikki fysiikan, kemian ja biologian kurssit töiden, yrittäjyyden ja äitiyden ohella. Ensimmäinen hakuvuosi oli siis melkoista rallia aikaa vastaan, mutta tuli hankittua melko hyvä perusosaaminen tätä toista vuotta ajatellen.
Kesällä päätin, että jotain täytyy tehdä eritavalla toisena hakuvuotena, koska en kokenut pelkkiä lukio-opintoja tarpeeksi syventävinä pääsykoetta ajatellen. Pääsykokeessa kävi melko nopeasti selväksi, että lukiokokeiden ja pääsykokeen taso on aivan eri sfääreillä. Olin jo ensimmäisen hakuvuoden aikana tehnyt tiukkaa harkintaa valmennuskursseista jatkoa ajatellen, ja olin kuullut paljon hyvää Lääkisvalmennuksesta, joten päätin ottaa yhteyttä yhteistyötä ajatellen.
Tässä sitä nyt sitten kirjoitellaan blogitekstiä tyytyväisenä valmennuskurssilaisena.
Tässä ensimmäisessä blogitekstissä voisin ainakin antaa vähän omia kokemuksia iltalukiosta vs valmennuskurssista, kokemusta kun nyt löytynee molemmista.
Iltalukio
Plussat
- Paljon perustehtäviä
- Halpa
- Lähiopetus/etäopetus mahdollisuus
- Paljon lääkishakijoita, joten vertaistukea saatavilla
- Mahdollisuus käydä töiden ohella
Miinukset
- Opettajilla paljon opetettavia, ei mahdollisuutta yksilöityyn opetukseen joka kurssilla
- Eritasoisia opiskelijoita, joten monesti vaaditaan ns ”niin vähän kuin mahdollista”
- Kokeet todella yksinkertaisia ja jopa helppoja pääsykoetta ajatellen
- Lukiokirjoissa syventäviä tehtäviä melko vähäisesti
Lääkisvalmennus
Plussat
- Monipuolisesti haastavia tehtäviä
- Paljon opetusvideoita
- Mahdollisuus yksilölliseen opetukseen ja opetusohjaukseen
- Osaavat opettajat
- Mahdollisuus löytää opiskelukavereita vaikka samalta paikkakunnalta, kun on aktiivinen
- Paljon vanhoja pääsykokeita ja pääsykoetehtäviä
- Simuloidut harjoituskokeet (TÄRKEÄ!)
- Helppokäyttöinen alusta
Miinukset
- Vaatii investointia
- Aina ei mahdollisuutta osallistua yhteisiin laskereihin (toki myös ehkä oma kalenterointi voisi olla parempaa ja ennakoivempaa :D)
Näistä siis summa summarum: Lukiokurssit täysin nollapohjalaiselle voi olla ihan fiksu aloitus, mutta valmennuskurssilla pärjää myös nollapohjalainen. Valmennuskurssi palvelee melko varmasti jokaista hakijaa paremmin kuin lukiokurssit. Ellei sitten päätä lähteä joko kirjoittamaan tai korottamaan kirjoitustuloksia.
Mitä ensimmäinen hakuvuosi opetti? Sinnikkyyttä vaaditaan, rautaista itsekuria (erityisesti etäopiskelu) ja vahvaa motivaatiota. Lääkishaku on maratooni, ei pikamatka. Monilla eri tavoilla on sama mahdollisuus päästä haluttuun lopputulokseen, mutta jokaiselta se vaatii panostamista, aikaa ja satoja tunteja läppärin kanssa.
Mitä teen toisin toisena hakuvuotena?
Ensimmäinen hakuvuosi oli vielä harjoittelua opiskelutekniikoiden ja ajankäytön puolesta. Toki myös opittavien asioiden määrä oli valtava. Toiseen hakuvuoteen lähdin hyvillä mielin, kun tiesin, että valmennuskurssin avulla pääsen syventämään osaamistani. Tästä huolimatta on muutamia asioita, jotka aion tehdä toisin tänä vuonna.
Ensinnäkin, lääkishaku on sen verran raskasta, joten levon merkitys on suuri. Koko hakuvuotta ei voi painaa sata lasissa (testattu, ei toimi). Aivot tarvitsevat lepoa ja vastapainoa opiskelujen rinnalle. Opiskeluiden ja muun elämän pakollisuuksien lisäksi on hyvä harrastaa, nähdä ystäviä ja ottaa välimatkaa läppäriin ajoittain.
Opiskelun määrä ajallisesti ei aina kerro opiskelun tehokkuudesta. Jos jonakin päivänä opiskelu ei suju, vaihdan kevyempiin aiheisiin tai vaihtoehtoisesti painan läppärin kiinni ja katselen uudestaan seuraavana päivänä. Toki jotkin aiheet ovat sellaisia, että ne vain vaativat pitkäjänteistä takomista ennen kuin asia aukenee. Valmennuskurssilla ei onneksi ole yksin, vaan aina voi kysyä, jos jokin asia aiheuttaa harmaita hiuksia.
Tauota opiskelua! Mikrotauot (esim. Pomodoro-timer) auttavat tauottamaan pitkiä opiskelupäiviä. Pienikin tauko siellä täällä virkistää ja auttaa tehostamaan opiskelua.
Nauti pienistä onnistumisista. Varsinkaan alussa ei kannata liikaa miettiä kokonaiskuvaa, vaan keskittyä pienin askelin rakentamaan hyvää pohjaosaamista. Pettymyksen tunteita kokee varmasti jokainen lääkishakija, joten pienistä onnistumisista iloitseminen pitää yllä motivaatiota.
Älä vertaile itseäsi muihin. Jokaisen lääkishakijan matka on yksilöllinen. Toinen oivaltaa jotkin asiat helpommin kuin toinen. Ja toisinpäin. Vaikka et pääsisi sisään ensimmäisellä tai toisellakaan hakukerralla, älä luovuta. Pidä tavoite kirkkaana mielessä.
Tsemppiä kaikille muille kohtalontovereille ja lääkishaun aloittaville! Lääkikseen hakemisesta haaveileville: kohti unelmia vain! Vaikka tämä on melko raskasta, niin onhtan tämä todella siistiä ja kivaa.