Pääsitkö lääkikseen? Näin selviät ensimmäisen vuoden opinnoista.
Pääsitkö lääkikseen? Näin selviät ensimmäisen vuoden opinnoista.
Oletko sinä yksi niistä, jotka onnistuivat tavoitteessaan ja saivat opiskelupaikan lääketieteellisestä? Jos olet, niin tämä kirjoitus kiinnostaa sinua varmasti. Ja vaikka olisit aloittanut lääketieteellisessä jo aikaisemmin, niin näistä vinkeistä on varmasti hyötyä.
Vaikka pääsykoe olisi mennyt hyvin, saattaa opiskelu lääkiksessä silti tuottaa yllättäviä haasteita. Kun itse aloitin opinnot lääketieteellisessä, huomasin, että opiskelijoita on monenlaisia, ja voin eritellä ainakin seuraavat ääripäät:
Toinen ääripää:
- Opiskelevat 12 tuntia päivässä.
- Stressaavat ajan puutteesta.
- Käyvät kaikilla luennoilla
- Pääsevät tenteistä juuri ja juuri läpi.
Toinen ääripää:
- Ottavat rennosti.
- Ehtivät nähdä kavereita iltaisin.
- Osallistuvat bileiden järjestämiseen tai vaikkapa soittavat valkotakit -orkesterissa.
- Saavat tenteistä hyviä arvosanoja.
Miten tämä on mahdollista? Onko kyse lahjakkuudesta? Niin monet ajattelevat – mutta virheellisesti. Jos olet tilannut sähköpostilistaani, niin ehkä muistat, että lahjakkuus-argumenttia käytettiin myös niistä, joille pääsykokeet olivat helpompia, vaikka todellisuudessa asiaan vaikuttaa paljon muita tekijöitä.
Kysymys siis kuuluu: Onko mahdollista päästä niiden joukkoon, jotka ottavat rennosti ja saavat hyviä arvosanoja? Ja ehkä vielä kiinnostavampi kysymys: miten se tehdään?
Eräs ystäväni, joka oli päässyt lääkikseen sisään kirkkailla pääsykoepisteillä törmäsi tähän ongelmaan. Hän luki joka päivä yömyöhään ja osallistui kaikille luennoille. Hänen lempiharrastuksensa – pianonsoitto – jäi vähemmälle. Mutta kun tenttitulokset tulivat, oli se aina yhtä pettymystä. Useimmiten tentit menivät vain juuri ja juuri rimaa hipoen läpi.
Hän oli hyvin stressaantunut opiskeltavan asian määrästä. Esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimistön kurssilla opiskeltavia ihmiskehon luita on yli 200 ja luustolihaksia yli 600. Miten ehtiä opiskella niiden kaikkien nimet, kun kurssilla on niin paljon muutakin opiskeltavaa – yhteensä yli 800 sivua englanninkielistä tekstiä ja anatomian kirjan kuvia!
Myöhemmin, kun kyselin ystäväni kuulumisia, hän kertoi, että ongelma oli ratkennut. Arvosanat nousivat ja pianonsoitollekin vapautui aikaa. Ratkaisu oli yksinkertainen:
Kaikkea ei tarvitse opiskella!
“Kuinka niin kaikkea ei tarvitse opiskella”, joku voisi ihmettellä. “Eikö hyvän lääkärin täytyisi tietää ihmiskehosta kaikki?”
Totuus on se, että jos yrittää oppia kaiken, oppii hirveän määrän turhaa nippelitietoa, jota ei koskaan tarvitse missään. Yksi tärkeimmistä taidoista opiskelussa onkin juuri sen tunnistaminen, mitä EI kannata opiskella.
Se, että jättää turhaa tietoa tarkoituksella opettelematta, ei ole laiskuutta, vaan se on älykkyyttä. Se on taito, jota ei lukiossa opeteta, mutta joka on välttämätöntä akateemisessa maailmassa selviämiseksi.
Kun teet näin, voit keskittyä tärkeisiin asioihin perusteellisesti ja saada niistä syvällisen ymmärryksen, josta on hyötyä koko lääkärin, hammaslääkärin tai eläinlääkärin urasi ajan.
