Mene sisältöön
Moikka kaikille, Sonja täällä! Olen lähihoitaja, sairaanhoitaja ja kahden pienen lapsen äiti. Alkuvuonna 2024 päätin tehdä jotain konkreettista oman unelmani eteen ja ilmottauduin Lääkisvalmennuksen LääkisTEHO heinäkuu ‑kurssille. Aloin siis opiskelemaan ensimmäistä kertaa kohti lääketieteellisen pääsykoetta, ja tavoitteenani oli lunastaa opiskelupaikka lääkiksestä.
Hakuvuoden aikana kirjoitin itselleni muistiin ajatuksia, onnistumisia, pettymyksiä ja arjen tapahtumia. Niiden pohjalta palaan nyt vuoden takaiseen matkaani. Kerron, miten asiat etenivät silloin, mutta pysähdyn samalla tarkastelemaan niitä myös tästä päivästä käsin. Mitä opin? Mitä en silloin vielä ymmärtänyt? Ja mikä lopulta ratkaisi lopputuloksen?
Tervetuloa seuraamaan Projektina lääkis? ‑blogiani.
Ensimmäinen haku nollasta
Keväällä 2024 tutkin eri vaihtoehtoja siihen, miten pääsykokeeseen opiskellaan. Pitkän vertailun ja pohdinnan jälkeen ilmoittauduin LääkisTEHO heinäkuu ‑kurssille. Tehokurssi alkoi kesällä 2024, noin 10 kuukautta ennen pääsykoetta.
Opiskelussani lähdin liikkeelle täysin nollasta. En ole käynyt lukiota, ja peruskouluajoistakin on tullut kuluneeksi noin 15 vuotta. Tehokurssilla aloitimme matikan perusteista sekä erilaisista opiskelutekniikoista, ja koin saavani lisää itseluottamusta opiskeluni suhteen.
Ensimmäiset viikot menivät vahvasti murtolukujen ja laskusääntöjen parissa. Tutustuimme myös kolmeen pääoppiaineeseen eli fysiikkaan, kemiaan ja biologiaan. Perusteiden opiskelu perinpohjaisesti vei omalla kohdallani tosi paljon aikaa, mutten nähnyt muuta vaihtoehtoa. Olin kertauksen tarpeessa ja onneksi ymmärsin sen itsekin.
11 pistettä jo plakkarissa!
Ensimmäisen kokemuksen lääkiksen pääsykokeen kaltaisesta tilanteesta sain Lääkisvalmennuksen harjoituskokeessa. Tein kokeen vuoden 2024 joulukuussa ja sain siitä 11/216 pistettä, mikä on noin 10 % kuvitteellisesta sisäänpääsyrajasta. Näihin 11 pisteeseen kului yllättävän paljon koeaikaa. Puristin itsestäni ulos pienimmätkin tiedonjyväset.
Jäljelle jäävän koeajan käytin itse kokeeseen tutustuen. Kiinnitin huomiota erilaisiin tehtävätyyppeihin ja pisteytykseen. Kirjoittelin omituisilta kuulostavia sanoja ylös myöhempää opiskelua varten.
Ensimmäisesta varsinaisesta pääsykokeestani vuonna 2025 sain 74,25/270 pistettä, eli 28 % kokonaispistemäärästä. Vuoden 2025 lääkiksen pääsykoe oli huomattavan erilainen verrattuna aikaisempiin vuosiin. Koe rakentui kahdesta eri osiosta. Ensimmäisessä osiossa oli biologian ja kemian tehtäviä, toisessa osiossa fysiikan tehtävät. Jokaisen aihealueen maksimipistemäärä oli 90 pistettä, ja yhteensä pisteitä olisi ollut tarjolla huimat 270.
Yliopistojen pääsykoetulokset julkaistiin kesällä. Sisäänpääsy (Helsingin yliopiston lääketieteelliseen) vaati 164,0 pistettä eli 60,74 % kokonaispisteistä. Itse en päässyt edes varasijoille reilulla 74 pisteelläni ja 28 prosentillani.
Kokonaispistemäärästä olen kuitenkin ylpeä – ja syystäkin. Lyhyessä ajassa opin ja sisäistin valtavan määrän uusia asioita.
Uusi yritys kohti lääkistä syksyllä 2025
Tykkäsin tehokurssista ja sain siitä paljon irti, joten syksyllä 2025 lähdin samalle kurssille uudestaan. Liputan tehokurssin puolesta, vaikka sen kävisikin läpi kahdesti.
Näin jälkikäteen kuitenkin huvittaa oma optimistisuuteni, koska muistan mindsettini olleen kutakuinkin ”tästä mennään nyt vain ja ainoastaan ylöspäin”. Mentaliteetti oli selvästi ollut se, että nyt tuplataan pistemäärä vuodessa. 74:stä 148:aan pisteeseen, let’s go!
Itselläni ei onneksi vielä tässä kohtaa ollut aavistustakaan siitä, miten raskasta ja hidasta voi asioiden syvempi oppiminen olla. Iloitsen myös jälkiviisaana siitä, etten viime syksynä tiennyt, millainen maraton tässä olisikaan vielä edessä.
Jossain kohtaa toista hakuvuottani huomasin, että perusteiden hallinta ei yksin riitä, eikä syvällisemmäksi kehittyvä osaaminen kerrytäkään pistesaldoa yhtä helposti kuin alkeista liikkeelle lähteminen. On huomattavasti helpompaa kartuttaa pistesaldoa 11:stä 12:een kuin 74:stä 75:een. Tiesin kuitenkin jo silloin, ettei täysin sama opiskelutyyli tuota toista kertaa peräkkäin yhtä hyvää tulosta, joten päätin tehdä muutoksia.
Mitä tällaisessa tilanteessa kannattaa muuttaa? Hyvä kysymys!
Nyt jälkeenpäin voin sanoa, että onneksi lähdin rohkeasti muuttamaan vuoden 2025–2026 hakuvuoden rakennetta, mutta mihin se riittikään, se käy ilmi tulevissa blogiteksteissä. Toisessa hakuvuodessa tulee korostumaan opiskelutekniikka ja periksiantamattomuus. Tsempit vain itselleni sinne menneisyyteen!
Moikka! 👋🏼
Olen Sonja. Vuonna 2024 aloin opiskelemaan kohti lääkistä. Blogissa puhun hakumatkani kokemuksista – onnistumisen hetkistä, epävarmuudesta sekä matkan varrella syntyneistä oivalluksista.
Jos lääkikseen hakeminen mietityttää, olet oikeassa paikassa. Tervetuloa lukemaan blogiani. ❤️
