Simuloitu koe pelotti, mutta tein sen – ja se kannatti

Heips, 

huhtikuun puoliväliä mennään, mikä tarkoittaa, että enää reilu kuukausi pääsykokeeseen – hui! Kevääseen on mahtunut paljon kaikenlaista, joten koen, että nyt on tärkeää kehittää kunnon suunnitelma kevään viimeiseen rutistukseen pääsykoelukemisen osalta. 

Tällä hetkellä kirjoittelen Suomutunturilta, jossa käydään 7 kilpailua 8 päivän sisällä 4.30 herätyksillä – ei siis mikään kevyin rutistus. Sitä suuremmalla syyllä haluankin, että keskitän energiani nyt kaikista fiksuiten ja tärkeimpiin asioihin pääsykoelukemisen osalta, kun energiaa ei ole mitenkään ylimäärin. Sain onneksi heti sovittua Sampon kanssa opiskelunohjauspalaverin ja nyt laadimme yhdessä suunnitelman miten edetään. 

En ollut saanut vielä koko vuotena aikaiseksi tehdä yhtäkään simuloitua koetta. Taisinkin aikaisemmassa blogissani jo kirjoittaa tavoitteeksi tehdä simuloidun kokeen. Noh, se tavoite jäi saavuttamatta. Osittain ajanpuutteen ja osittain sen välttelyn vuoksi. Nyt kuitenkin sovimme opettajan kanssa, että teen simuloidun kokeen, jotta nähdään mikä todellinen tasoni tällä hetkellä on. 

Koe on nyt tehty ja päällimmäisin fiilis on, että  a p u a. Fysiikassa tuntui, että en kerennyt muuta kuin vilkaista tehtäviä ja miettiä, että mihinköhän tehtäviin taitoni riittävät. Monivalinnoissa puolestaan tein niin monta huolimattomuusvirhettä, että oikein hävettää. Biologiaan mulla ei ollut oikein mitään odotuksia, koska tiedän, että siinä on vielä paljon tehtävää.  Positiivista on kuitenkin se, että sellaisesta aiheesta, jota olen osittain opiskellut sain 11/16 pistettä eli jotain on kuitenkin jäänyt mieleen siitä mitä on lukenut. Kemia meni tavallaan ihan ok – tuli onnistumisia mutta huomaa, että nämä pääsykoetehtävät eivät vielä tule ihan rutiinilla. Nopeutta on siis saatava huomattavasti lisää. Yhtä kemian tehtävää en esimerkiksi meinannut millään tajuta, kunnes vasta ihan viimeisillä minuuteilla, ja sitten aika loppuikin kesken. Nopeus toki tulee varmuuden ja ongelmanratkaisutaitojen parantamisen kautta. 

Joka tapauksessa oli todella hyvä, että tein tämän kokeen. Nyt ainakin tiedän missä mennään ja on helpompi huomata kehityskohteet. Jos jotain positiivista, niin ainakin pisteitä tuli noin 30 enemmän kuin viime kevään pääsykokeessa. Eli suunta on oikea vaikka tuntuikin, että ei tästä tule nyt mitään. Pidetään Sampon kanssa uusi palaveri kokeesta ja jatkosuunnitelmasta, kunhan olen saanut ensin kisat kisattua. 

Vaikka kokeen tekeminen tuntui aika karulta herätykseltä, se oli ehkä tärkein asia tehdä loppukevään kannalta. Nyt ei enää tarvitse arvailla missä menen, vaan tiedän. Samalla tiedostan myös, että tämän vuoden pääsykoe tulee liian äkkiä, mutta aion kuitenkin tehdä kaiken voitavani. Ja kokeen avulla nyt tiedän mihin panostaa ja mitä harjoitella. Seuraavan kuukauden aikana aion:

• tehdä simuloituja kokeita ajastettuna
• harjoitella vanhoilla pääsykoetehtävillä
• panostaa biologiassa uuden oppimiseen
• minimoida huolimattomuusvirheet
• kehittää laskunopeutta ja ongelmanratkaisua

Simuloitu koe paljasti epäkohtien lisäksi myös ne omat vahvuusalueet. Nyt kun sain varmuutta tiettyjen aihealueiden osaamisesta, voin jättää ne vähemmälle huomiolle ja keskittyä heikkouksiin. Positiivinen fiilis jäi esimerkiksi eräästä happo-emästehtävästä, jonka meinasin jo jättää tekemättä. Hetken pohdinnan jälkeen tajusin kuitenkin, mistä tehtävässä oli kyse ja se meni vielä oikein! Tämän kaltaiset pienet voitot tuntuvat tärkeiltä ja tuovat mukavasti motivaatiota ja jaksamista lukemiseen.  

Jos siellä on joku muu, joka ei ole vielä tehnyt simuloitua koetta, tee se! Vaikka tulos ei olisi toivottu, se antaa paljon enemmän kuin arvailu. Kokeen tekeminen pelotti omalla kohdalla varmastikin siksi, että pelkäsin epäonnistumista ja sitä, että en ole vielä lähelläkään valmista. Mutta juuri sen takia, koe onkin tärkeä osa valmistautumista. Simuloitu koe toimii lääkishaun testinä samalla tavalla kuin urheilussa mitataan kuntoa kilpailuissa ja fysiikkatesteissä, jotta osataan keskittyä oikeisiin asioihin treeneissä ja laatia harjoitusohjelma sen mukaan.

Nyt selkein askelmerkein kohti toukokuuta – askel kerrallaan. 

Lukemisen intoa ja jaksamista kaikille,

Nanna