Lääketieteellisen pääsykoe 2013
Pääsykokeen kysymyksiin voi tutustua tällä sivulla.
Lääketieteellisen pääsykoe 2013 oli toinen pelkästään lukion oppimääriin perustuva valintakoe Galenoksen poistumisen jälkeen. Vuoden 2013 koe oli poikkeuksellisen vaikea, minkä vuoksi pisterajat olivat ennätyksellisen alhaisia. Esimerkiksi Helsingin lääketieteelliseen pääsi, jos sai 59 raakapistettä 156:sta, mikä on ainoastaan 37,8% raakapistettä kokeen maksimipistemäärästä. Tämä oli todella poikkeuksellista, koska useimmiten Helsingin lääketieteellisen sisäänpääsyrajat ovat olleet 50%–70% maksimipistemäärästä. Vuonna 2013 otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön Oulun yliopiston kandikiintiö niille, jotka ovat aikaisemmin suorittaneet vähintään kandidaatti-tasoisen korkeakoulututkinnon. Kandikiintiössä hammaslääketiedettä pääsi opiskelemaan saamalla ainoastaan 16,7% kokeen maksimipistemäärästä, mikä saattaa hyvinkin olla historian alhaisin pisteosuus, jolla on koskaan päästy opiskelemaan lääketieteellistä alaa Suomessa.
Monet kokeen fysiikan tehtävistä olivat luonteeltaan sellaisia, että esimerkiksi diplomi-insinööriopinnoista oli niiden ratkaisemissessa ehdottomasti etua, vaikka ne periaatteessa olivatkin lukion oppimäärien pohjalta ratkaistavissa.
Poikkeuksellista vuoden 2013 valintakokeessa oli myös se, että useammassa tehtävässä sai selvästi etua pitkän matematiikan lukemisesta, sillä sekä tehtävässä 9 että tehtävässä 15 oli hyötyä raja-arvon käsitteen ymmärtämisestä, ja tehtävässä 9a myös derivaatan sovellusten tunteminen auttoi ratkaisussa. Vaikka tehtävässä esiintyvän lausekkeen derivaatta voi periaatteessa olla lyhyen matematiikan tiedoilla pääteltävissä, se voi kuitenkin olla hankalaa, koska lyhyessä matematiikassa ei tavallisesti derivoida potenssifunktioita, joissa eksponentti ei ole kokonaisluku.
HUOM! Lääketieteellisten alojen pääsykokeiden ja vastausanalyysien oikeudet ovat yliopistojen lääketieteellisillä tiedekunnilla ja eläinlääketieteellisellä tiedekunnalla.