Kuulumisia treenikurssilta, osa 3
Kuulumisia treenikurssilta, osa 3
Kurssilaisemme Pihla kertoo kuulumisia kurssilta. Hän on LääkisTREENI-kurssilla ja pyrkii eläinlääkikseen.
Kurssikevät on tuntunut hurahtavan lähes huomamaatta melkein ohi eikä ole enää pitkä aika siihen kun
kevään rupeama on takana päin. Loppukurssin opetuksessa meillä on ollut lisää erilaisia koetilanteeseen
valmistavia opetuksia kuten mielentilan hallintaa, vastaustekniikaa sekä opiskelutekniikkaa, jonka
yhteydessä keskusteltiin myös, minkä tyyppisiin asioihin kannattaa keskittyä viimeisten viikkojen osalta.
Mielentilan hallintaan liittyvä opetus oli itselle erityisen kiinnostava, koska tuli pohdittua tarkemmin
koetilanteissa ilmeneviä asioita, kuten millaiset tekijät vaikuttavat omaan suoritukseen ja kuinka näitä voi pyrkiä muokkaamaan. Kokeilimme tämän yhteydessä myös pientä mielikuvaharjoitusta, ja
kokonaisuutena opetus jätti uusia ajatuksia prosessoitavaksi.
Biologiassa meillä oli uudestaan saman tyylinen vastaustekniikkaharjoitus kuin alkuvuonna, ja oli
mukava huomata, että kehitystä biologian avoimiin kysymyksiin vastaamisen saralla on tapahtunut. Vielä
kurssin alussa minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä, kuinka niihin kannattaisi järkevästi vastata. Tuntui, että selitin liikaa, vastaustila ei riittänyt ja vastasin silloin myös enemmän kysymyksen kannalta
epäolennaisia asioita. Minulla oli myös kuvitelma YO-kokeiden jäljiltä, että erilaiset termit tulisi
lähtökohtaisesti selittää auki. Onneksi jo ensimmäisten kurssiviikkojen aikana pääsin oikomaan näitä
käsityksiä ja hyvien vinkkien avulla lääkiksen pääsykokeeseen soveltuvampaa vastaustekniikkaa on ollut
helpompi omaksua.
Olen pitänyt erityisesti siitä, että Lääkisvalmennuksen kursseilla panostetaan asioiden ymmärtämiseen.
Monet ilmiöt ovat auennut minulle paremmin sitä kautta, ja asiat ovat helpompi muistaa silloin kun ne
oikeasti tajuaa. Siitä on tullut itsellekin tärkeää, että pyrkii opiskellessa kiinnittämään huomiota
ymmärtämiseen.
Toisinaan oppikirjoista voi olla vaikea saada selkeää käsitystä mietityttävistä asioista,
mutta silloin voi onneksi turvautua meidän loistaviin opettajiin ja apuopettajiin. Ihmisen biologiasta meillä on myös olemassa oma materiaali kurssikirjojen ja ymmärtämisen tueksi, jota päivitetään säännöllisesti, ja siihen liittyen voi aina heittää myös uusia toiveita esimerkiksi lisäkuvista -tai selvennyksistä.
Asioiden ymmärtämisen tukena yhdessä pohtiminen sekä eri oppiaineiden yhdistäminen on ollut
hyödyllistä. Meillä oli hiljattain sähkökemian opetus, jossa pyrittiin ymmärtämään esimerkiksi mitä
normaalipotentiaalit konkreettisesti tarkoittavat sekä perusteita galvaanisen kennon toiminnasta niin, että
näiden tietojen pohjalta olisi helpompi lähteä miettimään myös soveltavia tehtäviä. Keskustellessa ensin
pienryhmissä pariin aloituskysymykseen liittyen huomasin, että asia ei ollutkaan minulle aivan niin selkeä
kuin olin kuvitellut.
Juuri tällaiset hetket kun yrittää selittää muille, miten on itse jonkun asian ymmärtänyt,
joutuu prosessoimaan sitä uudella tavalla ja havaitsee samalla omia puutekohtia osaamisessa. Minusta
oli myös kiva saada myös pohtia sähkökemiaa aivan uuudenlaisista lähtökohdista verraten siihen, miten
olin itse sen aikaisemmin opiskellut. Esimerkiksi sähköfysiikan yhdistäminen tukena ymmärtämistä ja
soveltamista oli minusta hyvin toimivaa.
Samalla kyseinen opetus toimi myös hyödyllisenä opiskeluteknisenä harjoituksena. Perusteellinen
pohtiminen, pyrkimys hyvään hahmottamiseen ja tiedon yhdistäminen eri oppiaineista kokonaiskuvan ja
ymmärryksen tueksi vaikuttavat mielestäni hyvin toimivilta menetelmiltä, jos haluaa saada asian
pysymään muistissa. On ollut mahtavaa, että kurssi on pistänyt minut miettimään myös omia
opiskelutekniikoita, ja olen saanut uusia ideoita, kuinka tehostaa omaa oppimista. Toimivimmilla
opiskelumenetelmillä säästää kuitenkin loppupeleissä aikaa kun saa asiat pysymään mielessä
varmemmin.
