Milloin Lääkisvalmennus? Osa I
Milloin Lääkisvalmennus? Osa I
Muutaman valmennuskurssin kahlanneena, omaa taustatyötä tehneenä ja vuosia lääkishakijoiden kanssa aikaa viettäneenä uskaltaisin väittää, että mulle on muodostunut on melko hyvä käsitys siitä, mille valmennuskurssille kannattaa osallistua. Tämä hakuvuosi oli ensimmäinen kun sain tutustua Lääkisvalmennukseen henkilökohtaisesti.
Monilla valmennuskursseilla on samanalainen perusta: saavu kurssipaikalle ja opiskele melko itsenäisesti. Apua saa kysymällä. Osalla luennoidaan ja osalla itse kysyminen on ainoa tapa olla opettajan kanssa vuorovaikutuksessa. Arvioisin Lääkisvalmennuksen olevan aika keskiarvo ääripäistä kaiken kuulemani ja tutkimani perusteella.
Tähän vaikuttaa etenkin se, että kurssilla tuntuu olevan tärkeää se, mitä juuri senhetkinen kurssiryhmä preferoi. Tammikuussa aamun fasilitoinnit olivat melko lyhyitä ja itsenäiseen opiskeluun siirryttiin melko nopeasti. Nyt fasilitoinnit ovat olleet pyynnostä pidempiä ja opetusjohtoisempia käsitellen viikkotavoitteiden teemoja. Joillekkin täysin uutta johdantona ja ajatuksen herättelynä toimivaa asiaa, toisille kertausta ja orientoitumista tulevaan opiskelupäivään. Nopeaa palautteeseen reagointia onkin pidetty yhtenä suurena vaikuttavana tekijänä lähikurssien korkeaan sisäänpääsyprosenttiin. Tämä on ehdottomasti suurin ero ennen kokemaani, ja uskon sen olevan hyödyllistä. Samat kaavat eivät toimi kaikille.
Myös tietynlaisen rentouden ylläpitäminen Lääkisvalmennuksella on ollut helpompaa. Tarpeeksi objektiivinen suhtautuminen koulupaikan saantiin vähentää stressiä ja parantaa suorituskykyä. Ihmeisiin ei tarvitse pystyä ja normaaleilla aivoilla sinne kouluun yleensä mennään. Monelle kurssikaverille ja myös minulle opiskelupaikan saaminen on varmasti yksi tärkeimmmistä asioista tällä hetkellä, motivaattoreita löytyy, mutta on tärkeää pitää kiinni myös elämän muista iloa tuovista elementeistä. Tämä korostuu tällä hetkellä loppukirin lähentyessä ja yhteishaun alkaessa.
Minulle hyvä pelisääntö on, että kun opiskelen, keskityn täysillä, ja kun en opiskele, en mieti opiskelua. Tämä on ensimmäinen hakuvuosi, jona olen kyennyt tähän ajatusmalliin.
