Miksi uskon itseeni?
Miksi uskon itseeni?
Moikka!
Tässä vaiheessa kevättä on katse hyvin vahvasti pääsykokeessa. Kokeessa onnistuminen vaatii kaiken sen osaamisen lisäksi myös uskoa itseensä ja omaan tekemiseen. Välillä se on vaikeaa, mutta silti se on ehdottaman tärkeää, koska silloin pystyt tekemään sen parhaan suorituksen juuri koepäivänä. Positiivinen ja kannustava puhe, itsevarmuutta luovat tehtävät ja vahva tsemppi on omalla kohdalla toimiva kombo. Miksi se on tärkeää?
Viime keväänä noin kuukautta ennen koepäivää annoin ahdistukselle vallan. Tuntui, että en tiedä mitä kannattaisi kerrata, olin hukassa sen suhteen mitä osaan ja mitä en. Olin turhautunut, sillä tiesin, että en pääsisi kouluun tänä vuonna, miten muka voisin? Kuukautta ennen hukkasin siis kuukausia kestäneen laskurutiinin, voivottelin mitä tekisin koko seuraavan vuoden ja vain käytännössä toisella kädellä laskin ja kertasin tehtäviä. Painoin jarrua kuukautta ennen vuoden tärkeintä päivää. En osaa sanoa miksi tein niin, koska olin kuitenkin parantanut osaamistani huimasti tuon hakuvuoden aikana. Usko itseeni loppui vain kesken ja harmittelen sitä vielä vuosi sen jälkeenkin. Mitä jos olisin uskonut itseeni?
Monesti on turha asioita on jossitella, mutta aion tehdä sen silti. Jäin varasijalle 27, joten sisäänpääsy oli siis suhteellisen lähellä jo viime vuonna. Mitä jos olisin vain uskonut itseeni, painanut kaasua jarrun sijaan ja tehnyt hommia loppuun asti. Tässä vaiheessa on siis ehdottoman tärkeää luottaa omaan tekemiseen, sillä kaikkea ei tarvitse osata, koko koealuetta ei tule pääsykokeen. Vaikka et osaisi yhtä isoa kokonaisuutta esimerkiksi fysiikassa, voit päästä tänä vuonna lääkikseen. Tietenkin mitä enemmän osaat on sisäänpääsy todennäköisempää, mutta mikään ei ole mahdotonta.
Aikaa on vielä, mutta sitä ei ole tuhlattavaksi. Monet jakavat varmasti ajatukset siitä, että voi olla vaikeaa pitää pakkaa kasassa näin lähellä pääsykoetta. Itse olen tehnyt tarkan ja realistisen lukusuunnitelman koko loppu ajalle. Tiedän mitä huomenna aioin opiskella, ja se vähentää huomattavasti loppuajan stressiä. Yritän ajatella kaikkea sitä mitä jo osaan ja kerätä sitä kautta itsevarmuutta. Teen paljon haastavia tehtäviä, mutta seassa on myös helpompia, jotta ei tule sitä tunnetta, että en osaisi mitään. Jaksetaan siis vielä painaa hommia loppuun saakka, tehdään unelmista totta, eikä tuhlata päiviä ahdistukselle. Tsemppiä lukutoverit!
”Joka kuuseen kurkottaa voi kaiken saavuttaa
Anna mennä, lennä vaan
Rohkeus on ilmaista
Voit kaiken tuhlata”
-Mikko Harju
-Elisa
