Pääsykoestressiä
Pääsykoestressiä
Pääsykoe lähenee ja valo lisääntyy edelleen lisääntymistään. Toisaalta saan valosta valtavasti energiaa. Minuun on iskenyt kova liikkumisen himo siinä missä viimeiset puoli vuotta kunnon hikiliikunta on jäänyt liian harvaksi ja ollut lähinnä takaraivossa “pitäisi ja pitäisi mutta kun ei jaksa”-osastolla. Tuntuu myös, että nyt huhtikuussa ylipäätään moni muukin asia kuin pääsykokeisiin opiskelu on alkanut kiinnostaa ja keskittymiskykykin on jälleen vähän kiven alla.
Kiinnostus muihinkin asioihin on sikäli ihan positiivista verrattuna pimeään syksyyn ja talveen, jolloin sulkeuduin opiskelukuplaan aina kun muilta velvollisuuksiltani suinkin pystyin. On kyllä tehnyt hyvää miettiä välillä vaikka kevätkylvöksiä ja käydä pitkillä kävelyillä, vaikka vapaa-aika on edelleen aika kortilla.
Tässä blogikirjoituksessa ajattelin pohtia sitä, miltä tuntuu hakea lääkiksen pääsykokeessa kun tietää ettei oma osaaminen ole vielä riittävällä tasolla. Viime alkusyksystä en vielä tiennyt, millainen ensimmäisestä hakukerrasta tulisi. Kaikki vaihtoehdot olivat avoinna. Vaikeinta on ollut arvioida, millä vauhdilla oma oppiminen tulee kehittymään. Kuvitelmissa näin oppimisprosessin lineaarisempana kuin se todellisuudessa on ollut. Välillä lääkikseen pääseminen tänä keväänä on tuntunut täysin mahdolliselta.
Toisinaan olen alkanut ajatella, että hukkaan aikaa ja rahaa kun en vain kerta kaikkiaan opi soveltamaan tietoa, muista opiskelemiani asioita tai ole matemaattisesti näppärä. Kevään mittaan olen varautunut enemmän ja enemmän siihen, etten vielä tänä vuonna pääse lääkikseen. En vieläkään ole ehtinyt opiskelemaan läheskään kaikkia pääsykoeaiheita, saati kertaamaan niitä. Nyt olenkin jo varma siitä ettei lääkisunelma vielä tänä vuonna toteudu.
En ole kovin suuri somen fani, mutta viime syksystä olen seurannut jonkun verran muita lääkishakijoita Instagramissa. Nyt kevään edettyä seuraaminen on jäänyt vähemmälle ja äskettäin oikeastaan päätin jopa lopettaa sen, ainakin toistaiseksi. Pakko nimittäin myöntää, että muiden hehkutukset hyvästä opiskelumenestyksestä on nimenomaan viime aikoina saanut ahdistuksen nostamaan päätään. Vielä jokin aika sitten nuo hehkutukset valoivat uskoa omaankin edistymiseen. Ilmeisesti lähestyvä pääsykoe saa omat osaamispuutteet tuntumaan jotenkin konkreettisemmilta.
Olen myös huomannut lähiaikoina vetäytyneeni yksin opiskeluun. Tälle on myös aikatauluista johtuvat syynsä, mutta ehkä oma osaamistaso myös hävettää enkä siksi ole niin innokas opiskelemaan itseäni edistyneempien seurassa vaikka tiedän, että varmasti hyötyisin siitä. Jollain tasolla minusta kai tuntuu hölmöltä mennä pääsykokeeseen, jossa minulla ei ole mahdollisuuksia menestyä. Mitä useampi opiskelukaveri olisi tietoinen asiasta, sitä todempaa ja pelottavampaa sen kai kuvittelen itselleni olevan.
Oikeastihan olen päättänyt pistää kaikkeni pääsykokeeseen osaamistasostani huolimatta. Jos se olisi minusta oikeasti hölmöä, en tekisi niin. Ajattelen, että oikea pääsykoe on mitä parhain osaamisen mittaaja, onhan kyseessä täysin aito tilanne. Valmistaudun tällä hetkellä koitokseen tekemällä enimmäkseen vanhoja pääsykoetehtäviä. Niitä tehdessäni joudun lähes poikkeuksetta katsomaan kurssin teoriaosioista apua. Tätä en tietenkään voi oikeassa kokeessa tehdä, mutta näin pääsen puutteistani huolimatta totuttelemaan pääsykokeen tehtävätyyppeihin.
Tulevan pääsykokeen aion ottaa seikkailuna ja ennen kaikkea oppimiskokemuksena. Lisäksi motivoin itseäni sillä, että kokeen jälkeen edessä on odotettu kesä ja taas kokonainen vuosi aikaa panostaa seuraavaan pääsykokeeseen. Vanhoja pääsykoetehtäviä voi muuten katsoa esimerkiksi täältä.
Aion myös ehdottomasti kuunnella intuitiotani ja keskittyä myös keväästä, perheestä ja muusta elämästä nauttimiseen. Se tekee satavarmasti hyvää myös oppimiselle. Lisäksi se auttaa muistamaan, ettei pääsykokeen pidä olla liian vakava, elämää suurempi asia. Unelman lykkääntyminen vuodella ei ole maailmanloppu, varsinkaan kun siinä vuodessa voi tapahtua paljon muutakin tärkeää ja hienoa. Elämä ei lykkäänny vuodella. Olkaa armollisia itsellenne ja muistakaa elää!
