Pieniä toivon pilkahduksia
Pieniä toivon pilkahduksia
Huh! Aika intensiiviset pari viikkoa takana. Lähikurssin alun myötä sain uutta pontta opiskeluun. Toisen simuloidun kokeen pisteet nytkähti viimeinkin eteenpäin ja tuntuu etten ole malttanut olla kurssipäivien jälkeenkään poissa Hippokampuksen ääreltä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole hyvä asia, sillä itseni tuntien maltilliset ja tasaiset opiskelupäivät sopivat minulle parhaiten. Annoin kuitenkin itselleni tarkoituksella luvan syventyä vain opiskeluun hetkeksi. Välillä koko elämän suuruiselta tuntuva asia vaatii erityishuomiota, mutta koko kevättä se ei voi kestää. Nyt onkin ihanaa että viikonloppu koittaa ja suunnitteilla on jotain aivan muuta.
Koepisteiden nousu tuntuu tietenkin ihan älyttömän hyvältä, ja seuraavaksi voisin eritellä muutamia asioita joiden luulen vaikuttaneen koetilanteeseen:
-maltilliset tunnit
-olen keskittynyt asian ymmärtämiseen ensimmäisellä kerralla ja sitten levännyt
-uuden materiaalin tuomat näkökulmat: asiat eivät herätä muistikuvia siitä, miten tämä tehtävä nyt menikään kun viime vuonna tein tämän
-tuuri: pisteiden nousu voi olla myös vain sattumaa
-rento asenne: ensimmäisiä kokeita on helpompi tehdä kokeilumielessä, joka rauhoittaa tilannetta
-sukeltaminen suoraan syvään päätyyn: olen käynyt läpi vain aiheita, joita en osaa tarpeeksi hyvin
Analyysitaulukon täytettyäni huomasin, että pienestä onnistumisesta huolimatta tähänkin suoritukseen mahtui edelleen hurja määrä huolimattomuusvirheitä ja tehtäviä, jotka aukesivat vasta kurssilla ryhmässä tehtävää läpikäytäessä. Ryhmätyöskentely on mulle myös uusi juttu lääkishaussa, se tuo kivaa vaihtelua ja haastetta, kun yrittää miettiä mikä palanen itseltä tai toiselta puuttuu ratkaisusta. Usein ääneen selittäessä huomaa, ettei asia ole ihan täysin itselläkään hanskassa. Toivon jatkossakin vaihtelun kantavan hedelmää ja tuovan innostusta jo niin tuttuun arkeen. Nyt lepään maltillisesti viikonlopun yli ja palaan asiaan ensiviikolla.
