Valoa kohti, pikkuhiljaa
Valoa kohti, pikkuhiljaa
Alkuvuosi on ollut takkuinen. On ollut vaikeuksia niin opiskelussa kuin muussa elämässä, tai pikemminkin muun elämän vaikeudet ovat auttamatta heijastuneet myös opiskeluun. Nyt sairastuin vielä flunssaan. Viime viikko oli ennen sairastumista kuitenkin jo hieman parempi. Synkätkin ajatukset on hyvä päästää ulos, jotta pääsee taas eteenpäin. Pikkuhiljaa valoisuus lisääntyy, kuten ulkonakin.
Myös opiskelussa edistyminen tuntuu sujuvan hitaasti, mutta varmasti. 17 lukiokurssia on oikeasti paljon asiaa, varsinkin kun ainakin valtaosa siitä tulisi hallita erinomaisesti pääsykokeessa. Tavoitteeni on, että saisin käytyä läpi ne asiat, jotka jäivät viime vuonna kokonaan opiskelematta ja lisäksi ehtisin kerrata pääsykokeen kannalta keskeisimpiä aiheita. Ei ole mitään takeita siitä, että se riittää lääkikseen pääsemiseksi. Kokeessa voi tulla laajojakin kysymyksiä vähemmän oleellisiksi mielletyistä aiheista. Esimerkkinä tästä vuoden 2023 lääkiksen pääsykokeessa oli laaja tehtävä ihmislajin evoluutiosta. Se oli yksi niistä aiheista, joita en ollut ehtinyt opiskella lainkaan.
Jos yhdestä laajasta tehtävästä saa 0 pistettä, ei se vielä välttämättä sulje lääkiksen ovia. Se asettaa kuitenkin entistä kovemmat paineet saada hyvät pisteet muista tehtävistä. Siksi pisteitä kannattaa tietysti aina yrittää tiristää, jos vääristä vastauksista ei ole miinuspisteitä luvassa. Itselläni suurin osa menetetyistä pisteistä johtui viime vuonna puhtaasti tietopuutteista. Usein esim. sosiaalisessa mediassa painotetaan paljon koetaktiikan merkitystä. Pitää paikkansa, että on tärkeää harjoitella koetilannetta ja löytää itselle toimiva tapa toimia kokeessa. Erityisesti se on järkevää siinä vaiheessa, kun vaadittava tieto on jo hyvin hallussa.
Viime vuonna tein itse vain pari simuloitua koetta, sillä tietopuutetta oli vielä niin massiivinen määrä että tiesin kyllä ilman koettakin koemenestykseni olevan vielä heikkoa. Käytin siksi aikana mieluummin opiskeluun ja esimerkiksi yksittäisten pääsykoetehtävien harjoitteluun. Siitä huolimatta ne harjoituskokeet, jotka tein, koin kyllä hyödyllisiksi. Tämän vuoden puolella kokeiden aikatauluttamisen kanssa on ollut epäonnea, ja lisäksi edelleen tuntuu jossain määrin, ettei aika ole vielä aivan kypsä simuloituihin kokeisiin panostamiseen. Asetin kuitenkin tavoitteeksi tehdä kokeen parin viikon päästä, kun töitä pitäisi olla hieman vähemmän.
Kemiassa olen päässyt kohtalaisen kivasti eteenpäin. Fysiikassa olen jankannut sähköoppia nyt aika kauan ja vielä haluan saada vaativat virtapiiritehtävät sujumaan paremmin. Biologiassa olen pian siirtymässä lemppariini neloskurssiin, eli ihmisen biologiaan. Saa nähdä, miten hyvin asiat ovat sen suhteen muistissa sillä neloskurssin opiskelusta on vierähtänyt aikaa. Eräs yksittäinen asia, mitä odotan, on valo-opin sekä silmän anatomian ja fysiologian opiskeleminen yhdessä.
Ihmisen silmä ja korva käydään lukiobiologiassa yllättävän tarkkaan läpi, ja niiden osaamiseen aion tänä vuonna panostaa. Ne ovat myös aiheita, joille on vaikeaa löytää tarttumapintaa omassa työssä teho-osastolla, toisin kuin vaikka sydämen, keuhkojen, munuaisten tai maksan rakenne ja toiminta. Siinä suhteessa koen olevani onnekas, että voin työssäni pohtia pääsykokeisiin opiskelemiani asioita ihan potilaan hoidossa ja jopa lääketieteellisessä merkityksessä, vaikken vielä tohtori olekaan.
Ensi viikkoon ja hyvää kevään ja valon odotusta kaikille!
