Fykebi, fykebi ja fykebi
Fykebi, fykebi ja fykebi
Koe on jo järkyttävän lähellä ja ajatukset sen suhteen vaihtelevat. Kun opiskelu sujuu hyvin, leikittelen jopa ajatuksella, että kun käytän loppuajan hyvin ja käy tuuri koekysymysten kanssa, on pienoinen mahdollisuus päästä sisään jo tänä vuonna. Tärkeintä on kuitenkin, että saan itsestäni oikeassa koetilanteessa mahdollisimman paljon irti. Jännittävää ei ole pelkästään osaamisen taso vaan myös se, miten osaamisen pystyy aidossa tilanteessa siirtämään kokeeseen.
Myös epätoivo vierailee edelleen säännöllisesti. Riittävään osaamiseen vaadittu määrä tuntuu joskus ylitsepääsemättömän laajalta. Koen usein, että saatuani kerrattua yhden asian kunnolla on kuukausi sitten kertaamani asia päässyt jo unohtumaan, siitäkin huolimatta että silloin koin ymmärtäneeni asian hyvin. Mietin jopa, onko tällainen määrä tietoa yksinkertaisesti kapasiteetilleni liikaa. En ole kuitenkaan jäänyt näihin ajatuksiin pahasti jumiin.
Nyt on tärkeää, etten ala hätiköiden ahmimaan uutta tietoa kertaamisen ja syvällisen ymmärryksen kustannuksella. Kun kokonaisia kursseja puuttuu, niin houkutus tähän on kieltämättä suuri. Tässä vaiheessa uudet asiat kannattaa jättää vähälle tai kokonaan pois ja keskittyä vahvistamaan sitä oppia, joka on jo pitkäkestoisessa muistissa. Olen yrittänyt vaihdella fysiikan, kemian ja biologian välillä aiempaa enemmän. Olen saattanut yhtenä päivänä keskittyä vain yhteen näistä, mutta viimeistään seuraavana päivänä ottanut mukaan myös toisen. Olen keskittynyt erityisesti vanhoihin pääsykoetehtäviin.
Sain pari viikkoa sitten käytyä ihmisen biologian kaikki aiheet jollain lailla läpi. Olen aiemminkin maininnut, että sairaanhoitajan osaaminen ei hyödytä lääkiksen pääsykokeessa. Olen edelleen melko lailla samaa mieltä, mutta toki moni ihmisen biologian osa-alue on jollain tapaa tuttu. Ei läheskään kaikkine vaadittavine yksityiskohtineen, mutta sinänsä helpottaa urakkaa, ettei aivan perusasioiden sisäistäminen vie niin paljoa energiaa. Ihmisen biologiasta löytyy myös itselle hyvin vieraita alueita, kuten silmän ja korvan tarkempi anatomia ja fysiologia. En ole kätilö, joten myös lisääntyminen ja alkion kehitys kuuluvat vieraaseen kastiin. Varsinaisesti vaikeammin sisäistettäviä aiheita ovat ainakin immuunipuolustus, alkionkehitys ja kuukautiskierto. Näistä tuo viimeinen vähän hävettää.
Kuluneen viikon olen biologiassa kertaillut kurssin 3 asioita eli solu- ja mikrobiologiaa. Aiemmin keväällä kävin kurssin läpi melko pintapuolisesti ja joitain osia jäi myös opiskelematta. Nyt olen panostanut syvällisempään ymmärtämiseen ja tavoitteena on käydä edes jollain tapaa läpi ne osat, jotka aiemmin jäivät välistä. Olen tehnyt paljon ajatuskarttoja, piirtänyt ja kirjoittanut käsin. Olen myös selittänyt termejä ja käsitteitä ääneen puolisolle ja itselleni videolle.
Fysiikassa olen laskenut lämpöopin pääsykoetehtäviä, mikä on hyvä koska niissä olikin yllättävän paljon haasteita. Lämpöfysiikka ei perustasolla tuntunut vaikealta, mutta soveltavissa tehtävissä löytyi kompastuskiviä ja vaikeutta ymmärtää, mitä tehtävässä haetaan. Seuraavankin viikon laskuharjoituksia varten olen merkannut kyseisestä aihepiiristä tehtäviä, jotka haluaisin käydä opettajan kanssa läpi.
Kemia on jostain syystä jäänyt hitusen muita pääsykoeaineita vähemmälle. Viime aikoina olen tehnyt kemiasta muutamia satunnaisia pääsykoetehtäviä, mutta myös siinä lomassa kertaillut perusasioita. Myös kemiaa opiskellessa piirrän paljon mm. kaavoja. Olen myös kertaillut mm. orgaanista kemiaa solu-ja mikrobiologiaa opiskellessa, mikä on ollut todella antoisaa. Opittujen asioiden integroiminen ja sitä kautta kokonaisuuksien hahmottaminen on jotain, josta todella saan kicksejä. Lisäksi se helpottaa oppimista valtavasti, etenkin kun nippeleitä ja nappeleita riittää.
Yhdestä asiasta on ristiriitaiset tunteet, nimittäin siitä etten ole tehnyt koko keväänä oikeastaan yhtään kurssin simuloitua koetta. Ne ovat tärkeä osa harjoittelua ja valmennuskurssin antia. Syksyllä tein yhden kokeen ja alkuvuodesta toisen. Tuolloin koetta tehdessäni laiskotti valtavasti, tuntui etten kyennyt ottamaan koetta riittävän tosissaan. Huomasin, miten vaiheessa oma osaaminen oli. Tuli tunne, että muutenkin kovin rajallinen aika menee hukkaan monen tunnin simuloidun kokeen tekemisessä. Olisin halunnut käyttää sen muuhun opiskeluun. Juttelin tästä kurssin valmentajalle, joka tiesi haasteistani opiskelun suhteen. Hän tiesi myös, etten itse usko yltäväni vielä tänä vuonna sisäänpääsyyn.
Hän sanoi, että minun kannattaa kuunnella itseäni. Vastahakoisuus voi viestiä, ettei ehkä todella ole järkevintä käyttää paljon aikaa simuloituihin kokeisiin juuri tässä tilanteessa. Hän neuvoi, ettei asiasta kannata ottaa paineita, ehkä voisin tehdä harjoituskokeen tai pari ennen oikeaa pääsykoetta, mutta siinä se. Sanat olivat helpotus, ja olen edennyt niiden mukaan. En kuitenkaan vieläkään ole tehnyt simuloituja kokeita tammikuun helmikuun jälkeen, vaikka asia on viimeisen kuukauden kolkutellut takaraivossa. Huomaan joka viikko ajattelevani, että opiskelen ensin “vielä pari päivää”. Taustalla on kenties mm. epäonnistumisen pelko. Aion ottaa tavoitteeksi tehdä ainakin yhden simuloidun kokeen vielä ennen pääsykoetta. Tässä vaiheessa nuo muusta opiskelusta menetetyt tunnit tuskin vaikuttavat pääsykokeen kannalta suuntaan tai toiseen.
