Helmikuun simuloitu pääsykoe
Helmikuun simuloitu pääsykoe
Monelle Lääkisvalmennuksen kurssilaiselle lauantain simuloitu koe oli jo kolmas laatuaan, ja tulokset ovat kerta kerralta kiinnostavampia oikean pääsykokeen lähestyessä. Omalla kohdallani kyseessä on ensimmäinen simuloitu koe tältä hakukerralta.
Tein kokeen päivän etukäteen, vaikka minulla olisikin ollut vapaa viikonloppu. Tällä tavoin arvokasta aikaa jäi myös perheelle, erityisesti lapsille. Aikaisemmat harjoituskokeet jäivät välistä monesta syystä, mutta itsestä myös tuntui siltä että halusin käyttää aikani mieluummin varsinaiseen opiskeluun harjoituskokeen sijaan. Tällä kertaa olin vahvasti päättänyt, että tekisin kokeen riippumatta siitä, missä pisteessä oma osaaminen on.
Ennen koetta kertasin vielä pari ennalta miettimääni aihetta, mutta keskittyminen oli aika huonoa sillä aivot olivat selvästi jo koemoodissa. On hassua, miten koetta tehdessä aivot tuntuvat toimivan aivan eri tavalla kuin opiskellessa samankaltaisia tehtäviä tehdessä. Oli kuin muisti olisi äkisti pyyhitty kaikesta tiedosta, ajatukset olivat pelkkää blancoa.
Pisteet olivat sen mukaiset eli suoraan sanottuna surkeat. Käyn seuraavaksi läpi mistä pistemenetykset johtuivat. Isoin osa pisteistä jäi edelleen saamatta puhtaasti tieto- ja osaamispuutteen takia. Osa aiheista oli myös sellaisia, joita en ole opiskellut sitten viime kevään eivätkä ne olleet lainkaan säilyneet muistissa, kuten esimerkiksi kondensaattori ja aalto-oppi.
Nopeasti laskettuna menetin jopa n. 15 pistettä huolimattomuuden takia. Tuloksia katsellessani huomasin, että kaksi kokonaista osiota oli jäänyt avaamatta, koska en ollut huolellisesti merkinnyt itselleni, mitkä osiot olin jo katsonut ja mitä en. Sen sijaan, että olisin käyttänyt esimerkiksi viimeiset 15 minuuttia tehtävään, jonka jo tiesin menevän väärin, olisi ollut helppoja pisteitä saatavilla. Lisäksi olin lukenut yhden tehtävänannon puutteellisesti.
Huolimattomuus ja keskittymiskyvyn puute kulkevat käsi kädessä, mutta huolimattomuusvirheiden lisäksi keskittymisvaikeuksista aiheutui myös se, etten saanut siirrettyä kaikkea osaamistani kokeeseen. Etenkin kokeen alussa oli vahva tunne, etten kykene miettimään mitään vähänkään vaativampaa laskutehtävää. “Eih, en jaksa!” oli päällimmäinen ajatukseni.
Kokeen loppua kohden olin hieman saanut lämmiteltyä, mutta sitten tulikin jo aikaraja vastaan. Tähän ei ihan heti tule muuta ratkaisua mieleen, kuin koetilanteen ahkerampi harjoittelu. Positiivista on, että simuloidussa kokeessa tulee ihan aito koefiilis. Tätä edesauttaa vielä se, ettei koetta tee kotona. Itse tein kokeen kirjastossa.
Muutamia pisteitä menetin, kun olin monivalinnassa epävarma oikeasta vastauksesta ja joko veikkasin väärin ja sain miinuspisteen tai sitten en uskaltanut vastata miinuspisteen pelossa, vaikka vastaus olisi ollut oikea. Jälkeen päin ajateltuna pohtimalla vastauksia riittävällä rauhallisuudella, olisin saanut varmuuden oikeista vastauksista. Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että osaamisen siirtäminen kokeeseen ei ole ihan yksinkertainen juttu.
Asioiden siirtyminen pitkäkestoiseen muistiin vaatii kertausta, riittävästi aikaa eikä vähäisimpänä riittävästi lepoa ja hyvinvointia. Kaksi viimeksi mainittua on koko lääkishaun ajan ollut vähän niin ja näin. Tavallaan olisi nytkin helppoa syyttää huonosta koemenestyksestä huonoa tuuria. Kysymyksiin vain sattui niin paljon sellaisia aiheita, joita en ollut opiskellut pitkään aikaan. Koealue on niin laaja, ettei koe millään voi sisältää vain niitä aiheita, joita on opiskellut juuri lähiaikoina. Ainoa ratkaisua tähän on, että tiedon ja osaamisen tulee olla tallessa pitkäkestoisessa muistissa.
En voi sanoa, etteikö kokeen jälkeen olisi tullut turhautumisen tunteita, mutta kokeen tekeminen ei missään nimessä ollut turhaa. Koetaktiikassa on selkeästi paljon parannettavaa ja vaikka nyt näyttää siltä, ettei lääkikseen ole vielä mahdollisuuksia tänä vuonna, niin hyvä tavoite on myös viime vuotta (ja tätä Helmikuun simuloitua koetta) merkittävästi parempi tulos.
En malta odottaa seuraavaa treenikoetta!
