Lähtölaskenta 1: simuloitu koe
Lähtölaskenta 1: simuloitu koe
Tämän viikon postauksessa kerron ajatuksia simuloidusta kokeesta, jonka tein tämän viikon tiistaina. Kuten aiemmin kirjoitin, simuloidut kokeet ovat jääneet omalla kohdalla vielä vähäisiksi, kun perusosaamisen hankkiminen on vaatinut niin paljon aikaa. Oikeastaan tämä tuntui ensimmäiseltä simuloidulta kokeelta, jonka pystyin ottamaan tosissani.
Tein kokeen kotona, mutta toimin parhaani mukaan kuten oikeassa pääsykokeessa. Eväät olivat valmiina pöydällä enkä noussut ylös kesken kokeen muuten kuin pikaisesti vessaan. Tämä haastoikin keskittymistä ihan merkittävällä tavalla. Opiskellessa nousen usein ylös jaloittelemaan tai venyttelemään välissä, ja 5 tunnin paikallaan pysyminen vessataukoja lukuunottamatta oli suoraan sanottuna vaikeaa.
Kokeen alussa olin hieman jännittynyt, mikä oli uutta verrattuna aiempiin kokeisiin. Olin myös selvästi innoissani. Oli mukavaa huomata, että osa tehtävistä sujui eli jotain olen oppinut näiden kuukausien aikana. Aiemmissa kokeissa jännityksen puute ei suinkaan ole johtunut jäätävistä hermoista vaan siitä, etten ole kokenut tarvetta jännittää koska olen jo valmiiksi tiennyt saavani todella matalat pisteet. Nyt oli mukava huomata, että jännitys oli sopivaa. Se antoi painetta tehtävien tekemiseen, muttei lamaannuttanut.
Kokeen tulos ei ollut päätä huimaava, mutta parempi kuin edellisissä harjoituskokeissa. Kun koko koealuetta ei ole edes ehtinyt käydä läpi, on selvää että osa pistemenetyksistä johtui puhtaasti tietopuutteista. Tätä en jaksa murehtia. Ensi vuoden pääsykoemenestys tuskin enää jää tietopuutteista kiinni.
Itse koetilanteessa ja -taktiikassa on myös vielä treenattavaa, sillä nyt aivot alkoivat selvästi väsähtää noin kolmen tunnin jälkeen. Tässä kohtaa hukkasin jonkin verran aikaa, kun selailin tehtäviä enkä osannut päättää mihin yrittäisin keskittyä. Helpot tehtävät olin jo tehnyt pois alta ja jäljellä olevista kaikki tehtävät joista olisin voinut saada jotakin irti, tuntuivat tuossa kohtaa tuskastuttavilta.
Myös riittävän kertaamisen ja osaamisen tuoman itsevarmuuden puute näkyi kokeessa. Pisteitä jäi saamatta myös asioista, jotka itse asiassa tiesin mutta joko en epävarmuudessani uskaltanut vastata miinuspisteiden pelossa tai en pystynyt ajattelemaan loogisesti paineen alla. Toisaalta koetta tarkistaessa tässä tuli myös hyviä oppimistilanteita, ja osa näistä asioista jäi sen jälkeen paremmin muistiin.
Yksi fysiikan tehtävä jäi erityisesti harmittamaan, sillä käytin siihen paljon aikaa. Jo tehtävää tehdessä tuntui siltä, että maksimipistemäärään nähden lasku tuntui työläältä. Tuloksia tarkistaessa selvisi, etten ollut tajunnut voivani käyttää ihmisen lämpötilan kohdalla vakioarvoa, vaan lähdin ratkaisemaan yhden muuttujan sijaan kahta. Niinpä laskusta tuli työläs ja jouduin kiirehtimään, jolloin virheet jäivät huomaamatta ja vastauksesta tuli väärä. Jos olisin tiennyt että tehtävässä saa käyttää vakioarvoa, olisin todennäköisesti saanut vastauksen oikein.
Ylipäätään jäi harmittamaan, miten heikosti sain pisteitä haastavista fysiikan tehtävistä siihen nähden, kuinka paljon olen fysiikan haastaviin tehtäviin viime aikoina panostanut. Suurimpia syitä tähän oli edellä mainittujen lisäksi hitaus. Olisin halunnut ehtiä yrittää tehdä tehtäviä, jotka jäivät kokonaan välistä koska aika loppui kesken.
Kaiken kaikkiaan harjoituskoe oli innostava oppimiskokemus. Toki tunteet kokeen jälkeen olivat vaihtelevia, mutta lopulta olin todella tyytyväinen, että tein kokeen ja otin itsestäni irti sen minkä pystyin. Houkutus tehdä vielä toinenkin treenikoe ennen varsinaista pääsykoetta on suuri, ja tästä olen positiivisesti yllättynyt. Myös kokeen tarkistaminen ja analysointi jälkikäteen oli palkitsevaa. Nyt taas hetki rennompaa opiskelua, toukokuun lämmöstä nauttimista ja sitten kohti todellista koitosta.
