Muu elämä?
Muu elämä?
Takana on 57 tunnin työviikko ja tänään alkoi lomaviikko. Aivosumu on ollut tänä päivänä työputken jäljiltä melkoinen. Opettelin hieman solubilsaa rennolla otteella ja muutamaan otteeseen jouduin kertaamaan mutaatioiden eri tyyppejä ja niiden seurauksia. Vaativammat tehtävät jätin suosiolla toiselle päivälle, sen verran tahmeasti ajatus kulki.
Loman alkaessa ja joulun lähestyessä on hyvä hetki miettiä, mitä muulle elämälle kuuluu? Sille, johon ei kuulu pääsykoeopiskelu tai sairaanhoitajan työ teho-osastolla. Olen äiti, lääkishakija ja sairaanhoitaja, mutta mitä muuta? Nuo kaikki kolme asiaa ovat tärkeä osa minua, mutta joskus haluan olla vain minä, määrittämättä itseäni ammatin, urahaaveiden tai edes perheen kautta. Voin sanoa, että sellaiset hetket ovat aika harvassa.
Kun takana on pitkä ja rankka työputki, ja edessä läjäpäin kotitöitä ynnä muita rästissä olevia lasten, perheen ja omia hoidettavia asioita, on vaikea nähdä koskaan ehtivänsä mitään muuta. Varsinkaan kun opiskellakin pitäisi ehtiä, jonkun noista edellä mainituista kustannuksella.
Jos palkintona uurastuksesta on pidempi vapaa, ehdin ainakin joskus juuri päästä kiinni johonkin omaan, rentouttavaan tekemiseen. Käyn uimassa tai juoksemassa, treenaan pitkästä aikaa pianon soittoa tai aloitan uuden piirrustuksen. Muun muasssa näitä asioita ikävöin arjessa. Haaveilen aina ottavani rakkaat harrastukset taas tavaksi, vaikka tiedän että työ ja arki vievät taas mennessään ja seuraavaan kertaan voi mennä kuukausiakin.
Olen jäljessä opiskeluaikataulustani. Täysi työaika ja perhe-elämä huomioiden se ei ole yllätys. Opiskelu on mielekästä, ja aion käyttää siihen lomanikin aikana sen verran aikaa kuin tuntuu hyvältä. Aion kuitenkin panostaa siihen, että ehdin tehdä mielekkäitä asioita, joita yleensä en ehdi tehdä. Lomalla on tarkoitus rikkoa rutiineja ja tietysti levätä. Kun haluan rentoutua, mietin usein, mikä on sellainen asia jonka tekemättä jääminen on pitkään kaivellut mieltä. Se voi olla jotakin todella yksinkertaista, vaikka oman kirjahyllyn järjestäminen mieleiseksi tai päiväunien ottaminen.
Tämäkään vuosi ei ole ollut aivan helpoimmasta päästä, vaan siihen on mahtunut paljon surua, ahdistusta ja vaikeuksia. Siitä huolimatta arjessani on paljon ilon hetkiä ja asioita, joista saan energiaa myös sen tavallisen aherruksen keskellä. Vaikka kunnon loma tuleekin todella tarpeeseen, usein ne pienet hetket tavallisen elämän keskellä ovat juuri niitä valon pilkahduksia, jotka auttavat jaksamaan. Se voi olla lapsen hymy tai vaikka vain jokin oma ajatus tai fiilis.
Muistakaa keskittyä välillä johonkin ihan muuhun kuin työhön, opiskeluun tai arjen velvollisuuksiin. Varsinkin silloin, kun tuntuu ettei sille ole aikaa. En väitä, että se on aina helppoa, mutta se on investointi omaan jaksamiseen. Huolehtikaa siitä ja huolehtikaa itsestänne!
