Näin Pekka pääsi lääketieteelliseen
Näin Pekka pääsi lääketieteelliseen
Kuka?
Nimi: Pekka Iisalo
Yliopisto: Helsingin yliopisto
Opintojen aloitusvuosi: 1964
Koulutus ja erikoistuminen: Lääketieteen lisensiaatiksi 1970, subspesialiteetit mm. yleiskirurgiassa sekä rintaelin-, sydän- ja verisuonikirurgiassa 1980 mennessä, ilmailulääkäri
Pekka Iisalo, viiden laudaturin ylioppilas, ei lukion jälkeen kauaa pohtinut alanvalintaa. Lääketiede kiinnosti, ja potentiaaliakin tuntui erinomaisen koulumenestyksen perusteella olevan. Olihan sitä. ”Tulin hyväksytyksi Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan ensimmäisellä hakukerralla vuonna 1964”, hän kertoo.
Pelottava pääsykoe?
Kun Pekka haki 60-luvulla lääkikseen, lääketieteen valintakoe muodostui 6-viikkoisesta karsintakurssista, jonka aikana opetettiin fysiikkaa, kemiaa ja matematiikkaa puhtaan teknisesti. ”Integraatiota itse lääketieteeseen ei ollut lainkaan”, Pekka täsmentää. Kurssin päätteeksi järjestettiin kustakin aihealueesta tentti, jotka tuli kaikki läpäistä riittävin arvosanoin tullakseen hyväksytyksi. Hakuprosessiin sisältyi myös psykologinen testaus alalle soveltuvuuden varmistamiseksi.
Tänä päivänä 5-tuntisessa lääketieteellisten alojen valintakokeessa on hallittava ja kyettävä soveltamaan lukio-oppimäärän biologiaa, fysiikkaa ja kemiaa. Psykologista testiä ei tehdä. Puhdasta, korkean tason matikkaakaan ei tarvita, sillä pääsykokeessa pysytellään melko pitkälti yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskuissa. Logaritmi on hyvä osata, ja on etua jos on joskus kuullut sanan derivointi.
Miltä kuulostaa? Onnistuisiko? Vai huimaako päätä? Jos huimaa, tule alas sieltä mielikuvatornista. Sieltä katsoen pääsykoe on turhan pelottava. Mutta ei se oikeasti ole sitä. Se on vain paperinippu täynnä erilaisia tehtäviä ja kysymyksiä, joihin lukiolainenkin voi osata vastata!
Luontevaa opiskelua oikeassa muotissa
Pekan lähisuvussa tai tuttavapiirissä ei ollut lääkäreitä tai muita akateemisesti koulutettuja. ”Kukaan ei patistanut minua lääkikseen, vaan ajatus lähti omasta itsestäni”, Pekka kertoo. Luottamusta omaan osaamiseen ja omiin mahdollisuuksiin valoi koulutodistus.
Pekka itse kuvailee opiskelun olleen hänelle aina hyvin luontevaa. LUONTEVAA?! Hmmm, sanoisitko sinä, että opiskelu on ollut sinulle aina luontevaa? Jos kyllä, hieno homma! Jos et, ei haittaa! Voit silti päästä lääkikseen. Pekan kohdalla opiskelun luontevuus todistaa toimivasta opiskelutekniikasta. Se taas näkyi hyvänä koulumenestyksenä: kaksinumeroisina arvosanoina.
Pekka oli taitava opiskelija. Pekka osasi oppia. Ja tässä ei siis ole kyse mistään mystisestä kikkailusta, analysoinnista tai monimutkaisista aivoprosesseista.
Oppimisen voi osata.
Oppimisen voi myös olla osaamatta tai siinä voi olla hankaluuksia. Hyvä uutinen on, että oppimistakin voi opetella.
Tyypillisesti on olemassa kahdenlaisia muotteja oppijoille: mä olen hyvä tai mä olen huono tässä. Voit laittaa itsesi jompaan kumpaan, ja se ennustaa pitkälti opiskelumenestystäsi. Tosijuttu!
Esimerkkinä Pekka: ”En itse koskaan sen kummemmin analysoinut omaa hyvyyttäni ja lahjakkuuttani. En myöskään toisaalta murehtinut niiden puutetta.” Pekka uskoi itseensä (mä olen hyvä –muotti), ja suuntautui teoillaan unelmaansa kohti. Ja kuinka kävi? Hyvin kävi.
Artikkelikuva: CC0 Public Domain
Kuva: Operación, Eduardo García Cruz, CC BY-SA 2.0
