Näkökulma nollapohjalta: Fysiikka
Näkökulma nollapohjalta: Fysiikka
Nyt kun nollapohjalta aloittamisesta on kulunut reilu vuosi, ajattelin kirjoittaa blogiini siitä, millaista on ollut lähestyä pääsykoeaineita nollapohjalta. Niille, jotka eivät ole seuranneet blogiani, tiedoksi että minun kohdallani nollapohja tarkoitti 12 vuotta aikaa ylioppilaskirjoituksista, vain pakolliset kurssit fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa ja etenkin fysiikka ja kemia varsin heikolla menestyksellä. Kävin mahdollisimman lyhyen matematiikan enkä kirjoittanut matematiikkaa tai mitään pääsykoeaineista.
Varsinaisista pääsykoeaineista aloitin opiskelun fysiikasta syksyllä 2022 Lääkisvalmennuksen kurssilla. Sitä ennen nollapohjalta lähtevällä kurssilla käytiin kuitenkin läpi matematiikkaa. Lisäksi olin ennen valmennuskurssia käynyt vajaat kaksi pitkän matematiikan lukiokirjaa läpi, mutta se ei ollut kovinkaan tehokasta, vaikka siitäkin jotain hyötyä oli.
Hyvä matemaattinen pohja on tärkeää olla kunnossa, jotta fysiikka sujuu. Tämä ei tarkoita, etteikö matematiikkaa ja fysiikkaa voisi opiskella myös päällekkäin. Yksinkertaisillakin yhtälöillä pystyy pyörittelemään fysiikan perusyhtälöitä. Haastavampiin laskuihin mentäessä voi sitten tarvittaessa kerrata ensin matematiikkaa.
Alussa halusin kärsimättömästi päästä käsiksi varsinaisiin pääsykoeaineisiin, erityisesti juuri fysiikkaan sen haastavan maineen vuoksi. Toisaalta halusin ymmärtää matemaattiset asiat kunnolla ja luoda sillä tavoin hyvän pohjan fysiikan oppimiselle. Toisaalta kaipasin matematiikan oppimiseen fysiikan sovellusta ymmärryksen tueksi. Tasapaino näiden välillä kannattaa itse tunnustella.
Alussa olin todella innoissani, kun ymmärsin edes yksinkertaiset asiat fysiikasta. Kun en osannut ollenkaan soveltaa perusasioita, lannistuin ja ahdistuin toisinaan toimintakyvyttömyyteen saakka. Useimmilla kurssikavereilla oli tavalla tai toisella minua parempi lähtökohta. Oli henkisesti rankkaa olla kurssin hitaimpia oppijoita.
Jossain vaiheessa viime syksyä fysiikan peruslaskut alkoivat sujua paremmin. Soveltavissa tehtävissä minulla oli vielä suuria vaikeuksia. Haastavammissa tehtävissä on tärkeää hahmottaa tilanne. Sen pohjalta muodostetaan yhtälöt, joista ratkaistaan haluttu muuttuja. Usein haasteena onkin juuri se, että osaa muodostaa oikeat yhtälöt. Yhtälöiden pitää tietysti olla tosia, jotta niitä voi käyttää oikean vastauksen ratkaisuun.
Usein yrittäessäni ratkoa haastavampia tehtäviä itse, tuli tunne että aivot menivät totaalisen solmuun. Tuli ahdistus, joka pahensi umpikujan tunnetta entisestään. Kun sain valmennuskurssilla apua tehtävien ratkomiseen, huomasin usein ajatelleeni asiaa liian monimutkaisesti. Toisaalta etenkin alussa en osannut fysiikan sääntöjä ja lainalaisuuksia, joten minulla ei välttämättä ollut hajuakaan mistä lähteä liikkeelle. Kummassakin tapauksessa valmentajien taito vääntää fysiikan asiat rautalangasta tuli tarpeeseen ja valoi uskoa oppimiseen synkkien hetkien jälkeen.
Vinkkinä fysiikkaa aloitteleville haluan sanoa, että antakaa itsellenne löysää. Vaikka on tärkeää tähdätä asioiden syvälliseen ymmärtämiseen, joskus on myös ihan ok alkuun opetella tehtäviä vaihe vaiheelta ulkoa. Joskus ymmärrys tulee nimittäin ajan kanssa.
Keväällä siirryin rohkeasti vaativampiin fysiikan tehtäviin, vaikka joistain kursseista en juuri ehtinyt päästä perustehtäviinkään. Halusin saada tuntumaa vaikeampiin fysiikan tehtäviin, vaikka tiesin jo ettei 2023 vielä olisi minun vuoteni. Harjoittelin ahkerasti ja laskin tehtäviä keittiön pöydän ääressä iltapäivien viime minuutille, kunnes oli pakko juosta hakemaan esikoinen iltapäiväkerhosta. Aloin osata myös haastavampia tehtäviä, ja parhaimmillaan tunsin olevani aika tulessa.
Pääsykokeessa parhaiten sujuivat fysiikan helpommat tehtävät, vaikeammista pisteet jäivät vähemmiksi kuin odotin. Toisaalta ei ole ihme, ettei haastavan fysiikan hallintaan riitä parin kuukauden pikajuoksu. Uutta asiaa tuli pelkästään kevään aikana tankattua niin paljon, ettei kaikki siitä ehtinyt jäädä pitkäkestoiseen muistiin. Kesäloma teki tehtävänsä ja nyt syksyllä on välillä taas turhauttanut, kun en heti osaakaan kaikkea niin sujuvasti kuin keväällä.
Kerratessa kuitenkin huomaa ymmärtävänsä nopeammin, mistä on kyse. Muutaman tehtävän jälkeen onkin jo aika kivasti kärryillä. Lukiofysiikan “perusluonne” on jo ehtinyt tulla tutuksi. Olen myös oppinut tuntemaan itseäni opiskelijana ja tiedän, mistä mokailu tai aivosolmu milloinkin johtuu. Olen monesti todennut, miten ihanaa on että nollasta tarvitsee aloittaa vain kerran.
Fysiikan opiskelu on erilaista verrattuna kemiaan ja biologiaan. Oivallus esittää siinä erityisen suurta osaa ja loogisella ajattelulla pääsee pitkälle, kun sen onnistuu omaksumaan. Fysiikan suhteen haluan kiittää erityisesti Lääkisvalmennuksen päävalmentajaa Sampoa, joka saa yksinkertaisetkin asiat väännettyä ymmärrettävään muotoon pilkkomalla vaikeat asiat pieniin osiin. Lääkisvalmennuksella tähdätään nimenomaan syvällisen ymmärrykseen, joka kantaa läpi tehtävän kuin tehtävän. Isot kiitokset ansaitsee myös mm. multitalentti Joonas ja mahtava, loputtoman kärsivällinen ja positiivinen apuopettaja Saija!
Aikaa se voi viedä, mutten epäile hetkeäkään ettenkö näillä eväillä onnistuisi. Ensi postauksessa kerron, millaista on ollut opiskella kemiaa nollapohjalta.
