Pääsykokeen jälkeen
Pääsykokeen jälkeen
Koe on tehty ja fiilis on katossa. Ei, ei siksi että koe olisi mennyt hyvin. Se meni kuten odotin, eikä lääkispaikka vielä tänä syksynä odota minua. Huomasin kuitenkin, miten paljon olen oppinut. Pysyin rauhallisena ja otin parhaani mukaan itsestäni kaiken osaamisen irti. Lähdin liikkeelle aivan totaalisen nollista, ja opiskelu-urakan ensimmäiset kuukaudet olivat todella tahmeita. Nyt olen tässä pisteessä, ja todella tyytyväinen omaan oppimiseen ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin.
Kokeessa oli sekä helppoja että haastavia tehtäviä, kuten tavallista. Fysiikan helpot monivalinnat menivät hyvin, ja fysiikan perustason tehtävistä minulla onkin pisin kokemus. Biologia yllätti sekä iloisesti että ikävästi. Toisaalta osasin tehtäviä aiheista, joita en ollut ehtinyt opiskella juuri lainkaan tai hyvin pintapuolisesti syksyllä. Joko satuin vain tuurilla muistamaan vastauksen joihinkin kysymyksiin tai olin 95% varma vastauksesta poissulkutekniikan ansiosta. Toisaalta biologiasta oli merkittävän pistemäärän tehtäväosio ihmislajin kehityksen alkuvaiheisiin liittyen, eikä minulla ollut harmainta aavistusta vastauksesta yhteenkään kysymykseen.
Kemia meni selvästi huonoiten, ja se onkin jäänyt kiistatta vähimmälle harjoittelulle pääsykoeaineista. Syksyllä keskityin matemaattisen pohjan ja fysiikan perustason ymmärryksen luomiseen. Keväällä aloin enenevässä määrin panostaa myös biologian tärkeimpiin aiheisiin ja otin mukaan haastavampia, pääsykoetasoisia tai vaikeampiakin fysiikan tehtäviä. Kemia ikään kuin roikkui mukana “kun nyt jotain osaisi”-periaatteella. Vaikka vietinkin joitain päiviä onnistuneesti kemiaan keskittyen, se ei riittänyt saamaan osaamista selkärankaan.
Koe oli väsyttävä eikä lannistuskaan jäänyt sen jälkeen ihan vieraaksi tunteeksi. Mutta aika vähäiseksi kuitenkin! Olen erittäin kiitollinen siitä, että minulla on hyvä pohja. Ja taas vuosi aikaa rakentaa sen päälle. Olen todella liekeissä tästä ja olen jatkanut opiskelua saman tien, koska se vain tuntuu niin hyvältä. Okei, ja koska olin torstaina vielä biokemian pääsykokeessa ja ensi keskiviikkona menen biologian pääsykokeeseen.
Tässä vaiheessa haluan kiittää Lääkivalmennusta. Valmennuskurssin opettajat ja muut työntekijät tekevät todella ison työn mm. kokeiden analysoinnissa ja optimaalisen materiaalin tuottamisessa. Lääkisvalmennus tarjoaa lähikurssilaisille myös opiskelutilan Craniumilla, joka on käytössä lähes vuoden jokaisena päivänä vuorokauden ympäri (lukuunottamatta silloin, kun tila on satunnaisesti varattuna muuhun käyttöön.) Parasta ovat kuitenkin olleet ihmiset. Opettajilla on paitsi rautainen ammattitaito, myös todella inhimillinen ja rento ote. Ihmisten tärkeyden ymmärtää myös Lääkivalmennus, sillä lähikursseilla korostuu kussikavereiden tuki ja yhdessä opiskelun kiistaton hyöty. Myös etäkursseilla on mahdollista päästä tätä hyödyntämään etäyhteyden kautta.
Kävin tapaamassa lääkisvalmennuksen päävalmentajaa Sampoa. Kurssiin sisältyy Sampon pitämät opiskelunohjauskeskustelut, jotka voidaan toteuttaa opiskelijan pyytäessä. Nämä ovat olleet äärimmäisen motivoivia ja antoisia. Keskustelimme tulevan vuoden suunnitelmasta ja sain jälleen hyviä neuvoja.
Aion aloittaa opiskelut sillä, että käyn läpi ne aiheet, joita en tähän mennessä ole vielä ehtinyt opiskella juurikaan – tai ollenkaan. Tahti olisi noin yhden lukiokurssin verran viikossa. Jos jokin viikko menee niin, että opiskeluaikaa on turhan vähän, niin yksinkertaisesti siirrän sen viikon tavoitteen seuraavalle viikolle. Tavoitteena olisi, että syys-lokakuun tienoilla olisin käynyt kaikki pääsykokeeseen vaadittavat lukiokurssit kertaalleen läpi. Jos jossain vaiheessa oma pää tuntuu siltä, että täytyykin painaa jarrua ja pitää lomaa, niin myös teen.
Seuraavan kerran palaan taas blogin ääreen tulosten tultua. Onnea kaikille pääsykokelaille, olen ylpeä meistä jokaisesta. Onnea lääkikseen pääseville, ensi vuoden kokelaille ja lääkishakuprojektia harkitseville. Hyvää kesää ihan kaikille!
