Syyslukukauden koontia ja ensimmäinen harjoituskoe
Syyslukukauden koontia ja ensimmäinen harjoituskoe
Moikka ja ihanaa joulukuuta! Vuosi etenee hurjan nopeaa kohti loppuaan ja lääkishakijoille tunnetusti intensiivinen kevät kurkistelee jo nurkan takana. Mun fiilikset keväästä on odottavat mutta toisaalta aika kärsimättömät. Aika kuluu hirveän nopeasti ja tuntuu monesti käyvän vähiin riippumatta siitä, kuinka aikaisin lukuprosessin aloittaa.
Riittämättömyyden tunteita on kohdattava jossain vaiheessa vuotta, koska hallittavaa on niin paljon. Tarvetta varmistella infon pysymistä muistissa joutuu sietämään. Harvoin kellään on sellainen fiilis, että nyt hallitsen varmasti tarpeeksi asioita. On kuitenkin tärkeää pystyä hillitsemään pakonomaista varmistelua ja luottamaan prosessiin. Yksi opettajista lähetti kurssilaisille yhteisen viestin: “Ainoa tapa opiskella on mennä tasaisesti eteenpäin. Jossain vaiheessa tämä tasainen eteneminen johtaa siihen, että osaaminen ylittää sisäänpääsyrajan, toivottavasti jo toukokuussa. Jos siitä toukokuusta alkaa panikoimaan ja muuttamaan tuota tasaista etenemistä, lisää se merkittävästi aikaa, joka rajan ylittämiseen menee.” Lukiomateriaaleja ei ole mahdoton oppia varsinkaan jos niille antaa riittävästi aikaa ja tilaa.
Teen tämän lukukauden ensimmäisen harjoituskokeen tällä viikolla. Mulle isoin kompastuskivi haussa on ollut koetilanteessa alisuorittaminen, joten on jännittävää päästä tekemään jälleen yksi koe. LääkisETÄ-kurssiin kuuluu 8 tarkastettavaa harjoituskoetta, jotka on mahdollista tehdä lähikurssilaisten kanssa koesalissa, jos tilaa riittää. Itselläni koesaliin hyvissä ajoin meneminen, armoton hiljaisuus ja sekuntikellon tuijottaminen ennen koeajan alkamista antaa saman tuntuisen paineen kuin oikeassa valintakokeessa. Opettavaisimmat hetket ovat olleet kokeiden läpikäynti jälkeenpäin. Tehtäviä ratkaistaessa ajatukset vaihtelevat paljon verrattuna rennompaan kirjastossa opiskeluun. Mitä tehdä kun ei ole aikaa pohtia, vai onko sitä? Se selviää vain kokeilemalla ja omia tuloksia simuloituihin sisäänpääsyrajoihin vertaamalla. Aika ankaraa, mutta niin se valintakoekin tuntuu olevan.
Palataan ensi postauksessa koekuulumisten merkeissä!
